27.10.2017

Asiaa lihasvoimasta

Ikääntyvän ihmisen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn kokonaisuus sisältää paljon erilaisia asioita, fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia. Toimintakyvyn fyysisistä ulottuvuuksista liikkuminen on ehkä tärkein osa ihmisen arkielämää. Jokainen meistä haluaa säilyttää myöhäiseen ikään asti sellaisen liikkumiskyvyn, että pärjää itsenäisesti kotona ja lähiympäristössä. On vaikea hoitaa omia asioitaan, jos ei pysty käymään kaupassa, pankissa jne. Sosiaaliseen elämään tai kulttuuririentoihin on hankala osallistua ilman, että pääsee kotoaan liikkeelle. Eikä digitalisointi tai etäpalvelut ratkaise kaikkia haasteita, jotka liittyvät ikäihmisen eristäytymiseen, yksinäisyyteen tai toimintakyvyn rajoittumiseen. 
Liikkumiseen tarvitaan lihasvoimaa. On tiedetty jo pitkään, että vielä iäkkäänäkin lihasvoima paranee, jos sitä harjoitetaan oikein. Ja sekin tiedetään, että korrelaatio lihasvoiman, liikkumiskyvyn ja toimintakyvyn välillä on vahva. Ei siis ihme, että lihasvoiman ympärille rakennettiin erityisesti kansalaisjärjestöille suunnattu kehittämisohjelma. RAY ja Stea ovat avustaneet valtakunnallista Voimaa vanhuuteen -ohjelmaa vuodesta 2005 lähtien. Iäkkäiden terveysliikuntaohjelman päämääränä on edistää kotona asuvien, toimintakyvyltään heikentyneiden ikäihmisten (75+) itsenäistä selviytymistä ja elämänlaatua terveysliikunnan avulla. Toimintakyvyn heikkoudella tarkoitetaan esimerkiksi ennakoivia liikkumisongelmia, alkavia muistisairauksia tai lievää masennusta, jotka voivat johtaa liikkumisen rajoittumiseen ja avun tarpeen lisääntymiseen. Terveysliikunta on osoitettu tehokkaaksi ja edulliseksi tavaksi edistää iäkkäiden ihmisten hyvinvointia laaja-alaisesti. Lue tarkemmin Voimaa vanhuuteen -ohjelman tavoitteista ja toteutuksesta.

Mutta entäpä ne 60-65-75 -vuotiaat, joiden toimintakyky ei vielä ole merkittävästi heikentynyt ja joilla on runsaasti potentiaalia ja aikaa huolehtia omasta kunnostaan ja hyvinvoinnistaan. Miten he löytäisivät tiensä kuntosaleille ja liikuntaryhmiin? Ja vaikka löytäisivätkin, miten sitoutuisivat alkuinnostuksen jälkeen jatkamaan säännöllistä ja tavoitteellista liikuntaharrastusta? Ja miten liikuntaharrastus tuottaisi aidosti hyödyllisiä tuloksia?
TYKSissä toimiva sisätautilääkäri ja urheilija Jan Sundell komentaa kaikki ikäihmiset kuntosalillePelkkä kauppakassien kanniskelu ja kotityöt eivät ole riittävää voimailua. Jopa puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta suomalaista kärsii lihaskadon esiasteesta. Lihasheikkous vaikuttaa kaikkeen toimintaan arjessa. Pahimmillaan ikäihminen ei jaksa nousta sängystä ylös. Lihaskuntotreenin pitää edetä progressiivisesti tietoon perustuen samalla tavalla, kun kaikkien muidenkin ihmisten lihaskuntoharjoittelun. Ja tässä onkin se juttu. Ikäihmisten voimatreeni ei voi olla Sundellin kuvaaman mukaisesti satujumppaa vaan treenatessa pitää tulla hiki ja väsymys.   

Ollakseen tehokasta ja tuloksellista, edellyttää kuntosalitreeni tietoa harjoittelun perusteista, treeniohjelman progressiivisuudesta ja harjoitteluun liittyvistä riskeistä. Kuntosalilla opastuksen laitteiden käyttöön saa kuntosaliohjaajilta, yksilöllisempää ohjausta antavat personal trainerit ja erityiskysymyksiin ohjeita antavat kuntosaliharjoitteluun perehtyneet personal trainer -fysioterapeutit. Internetistä löytyy runsaasti tutkimuksiin perustuvaa tietoa lihasvoiman harjoittamisesta. Lihastohtori Juha Hulmi kirjoittaa blogia, josta löytyy myös erinomainen Jan Sundellin kirjoittama artikkeli seniorien lihasvoimaharjoittelusta. Kannattaa lukea!  

Hopi hopi, nyt kaikki lukijat kuntosaleille treenaamaan lihasten voimaa, edistämään liikkumis- ja toimintakykyä sekä ennakoimaan iän mukanaan tuomia muutoksia fyysisessä suorituskyvyssä!

Oili Harri, kehittämispäällikkö
TtL (fysioterapia ja kuntoutus), fysioterapian opettaja
Kuntoutuksen edistämisyhdistys ry

6.6.2017

Puheenvuoro Kuntoutuksen uudistamiskomitean kuulemistilaisuudessa 9.5.2017

Kuntoutuksen edistämisyhdistyksen puheenvuoro Kuntoutuksen uudistamiskomitean kuulemistilaisuudessa 9.5.2017

Ikääntyvien ihmisten oikeus päästä varhaiseen kuntoutukseen on turvattava

Kokonaisvaltainen käsitys ihmisen toimintakyvystä ja hyvinvoinnista sekä ympäristön estävästä tai edistävästä vaikutuksesta on pidettävä ikäkuntoutuksen ytimessä. Monialaisessa kuntoutuksessa pyritään siihen, että ihminen voisi toteuttaa itselle merkityksellistä ja tarkoituksenmukaista elämää omassa toimintaympäristössään.

Ikäihmisen on saatava olla aktiivisena osallisena omassa kuntoutusprosessissaan eli kuntoutussuunnittelussa, päätöksenteossa sekä itse kuntoutusprosessissa ja sen arvioinnissa. Tuloksellinen kuntoutuminen edellyttää sitoutumista ja omaa motivaatiota.

Varhainen puuttuminen on tärkeää. Kuntoutuksen ammatillinen osaaminen kannattaa kohdentaa ikäihmisen toimintakyvyn ja hyvinvoinnin kannalta kriittisiin kohtiin: kun läheiset huomaavat ikäihmisen toiminta- ja liikkumiskyvyn rajoittuvan; kun akuutti sairaus romahduttaa toimintakyvyn ja on vaikeuksia palata aikaisempaan toimintakyvyn tasoon; kun tulee tarve apuvälineen hankintaan liikkumisen tai päivittäisen toiminnon tueksi; kun ikäihminen kotiutuu sairaalasta akuuttitilanteen jälkeen; kun ikäihmiselle itselleen tulee tunne, ettei enää pärjää entiseen malliin.

Palvelujärjestelmän pitää reagoida nopeasti silloin, kun läheiset tai kotihoidon henkilöstö havaitsevat riskejä tai muita varhaisia merkkejä ikäihmisen toimintakyvyn nopeaan rajoittumiseen. Ikäkuntoutuksen ”täsmäinterventioita” tarvitaan usein nopeallakin aikataululla. Kuntoutus voi alkaa jo ennen, kuin ikäihmisellä todetaan vika, vamma tai sairaus. On huolehdittava siitä, että ehkäisevää kuntoutustoimintaa järjestetään silloin, kun terveysliikunta ja terveysneuvonta eivät enää riitä, mutta ”raskaampia” kuntoutuspalveluita ei vielä tarvita. 

Alueelliset erot päästä kuntoutukseen ovat suuret eri puolilla Suomea, ja palvelutarjonta vaihtelee niin määrän kuin laadun suhteen. Ikäkuntoutuksen toteutus on satunnaista ja perustuu usein ihmisen omaan tai hänen läheistensä aktiivisuuteen ja kykyyn hakeutua palveluihin. Miten käy niiden ikäihmisten, joilla ei ole voimavaroja olla aktiivisia.

Jäsenyhteisömme toivovat enemmän alueelliseen terveydenhuoltoon saumattomasti niveltyviä paikallisia sopeutumisvalmennuskursseja tukemaan ikäihmisten ja ikääntyvien vammaisten henkilöiden arkipäivän haasteita.

Hiljattain julkaistun THL:n Vanhuspalvelujen tuottajakohtaisen seurantatutkimuksen mukaan kotihoidon henkilöstöä on vähennetty, vaikka asiakasmäärät ovat kasvaneet. Samanaikaisesti ympärivuorokautisesta hoidosta on vähennetty asiakaspaikkoja. Vaikka tämä on lisännyt kotihoidon asiakaspainetta, resursseja ei ole siirretty kotihoitoon. Siellä asiakasmäärät tulevat yhä kasvamaan väestön vanhetessa, ja kotihoito saa uusia tehtäviä hoitaakseen.

Toipilaita ja huonokuntoisia iäkkäitä ihmisiä kotiutetaan sairaalasta aikaisempaa nopeammin. Akuuttitilanteet hoidetaan ja kuntoutus toteutetaan entistä useammin kotona. Kodin turvallisuus, tarvittavat apuvälineet sisällä ja ulkona sekä muut palvelut on varmistettava, mutta nämä tehtävät vaativat resursseja. Kuntoutus on aina ammatillista toimintaa, eikä se voi olla omaisten, läheisten tai kotipalveluhenkilöstön vastuulla.

Kotihoidon piirissä olevat ikäihmiset pääsevät vain harvoin ulkoilemaan tai asioimaan kodin ulkopuolella turvallisesti. Ongelmana ovat erilaiset liikkumisen haasteet (tasapainon hallinnan ongelmat, huono lihaskunto, koordinaatio, kipu jne.), sopivien liikkumista ja toimintakykyä tukevien apuvälineiden, vaatteiden ja jalkineiden puuttuminen sekä koulutetun avustajan puute. Ikäihmisen toimintakyky romahtaa nopeasti, jos hän ei pääse liikkumaan ja toimimaan.

THL:n mukaan kuntoutus ei ole riittävästi mukana asiakkaiden hoito- ja palvelusuunnitelmissa. Kun kuntoutustavoitteet on kirjattu suunnitelmaan, ne myös toteutuvat todennäköisemmin. Hoito-, palvelu- ja kuntoutussuunnitelmat pitäisi sovittaa yhteen. 

Jäsenyhteisöjemme iäkkäissä kohderyhmissä ongelmaksi koetaan se, että kuntoutusta eivät saa kaikki ne, jotka sitä tarvitsevat. Esim. Kelan järjestämään ikääntyneiden monisairaiden kuntoutukseen (IKKU) on enemmän hakijoita, kuin mitä kursseille mahtuu. Kela ei myöskään ole juurikaan myöntänyt harkinnanvaraisia kuntoutusjaksoja yli 65-vuotiaille ikääntyville kuulovammaisille henkilöille.

Ikääntyneet kehitysvammaiset henkilöt muodostavat kasvavan osan kehitysvammapalveluiden käyttäjistä. Suurimmat haasteet liittyvät fyysisen terveyden ongelmiin ja dementoiviin sairauksiin. Kehitysvammaiset henkilöt voivat elää toimintakykyisinä hyvinkin vanhoiksi, jos heidän fyysinen terveytensä on hyvä ja he eivät sairastu dementiaan. Palveluntuottajien kanssa yhä tärkeämmäksi on noussut kuntoutumista edistävän työotteen kehittäminen.

Ikääntyvien omaishoitajien luona asuvien kehitysvammaisten henkilöiden ryhmä on edelleen suuri Suomessa ja varsinkin haja-asutusalueilla. Tarvitaan kokonaisvaltaista perheen tilanteen arviointia, jossa huomioidaan omaishoitajan toimintakyvyn tukemisen ja perheen saamat palvelut.

Kehitysvammaisten henkilöiden muistisairauksien diagnosoinnissa ja kuntoutuksessa on runsaasti puutteita. Muistiyhdistyksillä ja Muistiluotsikeskuksilla on muistisairauksiin liittyvää yleistä osaamista ja tukimuotoja, jotka eivät kuitenkaan sellaisenaan sovellu kehitysvammaisten muistisairauksien tukemiseen. 

Lopuksi.

Paljon resursseja vaativien yksilöllisten interventioiden rinnalle tarvitaan entistä enemmän ryhmämuotoista, mutta silti yksilöllisesti ohjattua kuntoutusta. Pienryhmien tehokas ja vaikuttava toiminta vaatii organisointia ja kuntoutusosaamista. Ryhmässä myös vertaisuus vahvistuu.

Kaikissa kunnissa tulisi olla ”matalan kynnyksen” neuvontapaikkoja (seniorineuvola, kuntoutusneuvola jne.), joista saa tietoa palveluista ja joissa pystytään luotettavasti arvioimaan toimintakykyä sekä ohjaamaan tarvittaessa eteenpäin esim. tarkempaan arviointiin ja tutkimuksiin, apuvälineiden tarpeen arviointiin ja lääkärin vastaanotolle. Olemme kehittäneet ja tuotteistaneet Ikäihmisten kuntoutusneuvolan toimintamalli RAY-avustuksella.

Nykyaikaisen teknologian hyödyntämistä ikäihmisen kuntoutumisprosessissa ja sen seurannassa pitää kehittää. Maksuttomia sovelluksia pitäisi kuntoutuksessa hyödyntää nykyistä yleisemmin. Esimerkkejä niistä ovat erilaiset pikaviestimiseen, ryhmäkeskusteluihin ja verkkoviestintään liittyvät sovellukset ja ohjelmat. Niistä on olemassa runsaasti selvitettyä tietoa ja käyttökokemuksia (esim. Hely ry ja Enter ry).

Ikäihmisten kanssa toimivien työntekijöiden ammatillista osaamista toimintakyvyn edistämisessä ja tukemisessa pitää parantaa. Kyse on usein työntekijöistä, joilla on vain vähän peruskoulutusta. Täydennyskoulutus tuottaa tehokkaimmin uutta osaamista silloin, kun koulutus toteutetaan siellä, missä uusia taitoja tarvitaan. Haastavinta on ”poisoppia” aikaisempia työtapoja ja perinteistä ajattelua.

Eri puolilla Suomea on kehitetty runsaasti erilaisia kuntoutuksen malleja. Niitä ovat kehittäneet järjestöt, kunnat, yliopistot ja esim. Kela. Toimintamallien selvittäminen ja arviointi olisi järkevää. Näytön taso vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä ollut tutkimus vai kehittämishanke.