10.2.2014

VANHENEMINEN MUUTTAA IHMISEN RAKENNETTA JA TOIMINTAA

Tuoreessa Suomen Gerontologis-Geriatrisen Fysioterapiayhdistyksen jäsentiedotteessa 1/2014 on erinomainen yhteenveto ikääntymisen mukanaan tuomista muutoksista ihmisen toimintakyvyssä. Yhteenvedon on laatinut FM, TtM, fysioterapeutti (AMK) Pipsa Tuominen Rauhaniemen sairaalasta Tampereelta.

Vanhenemisen biologiset muutokset

Vanheneminen muuttaa kaikkia ihmisen elinjärjestelmiä. Normaalit biologiset ja fysiologiset muutokset eivät suoraan liity sairauksiin, mutta sairauksien aiheuttamat patologiset muutokset heikentävät elimistöä ja vaikuttavat toimintakykyyn.

Ikääntymisen myötä kehon rakenne ja koostumus muuttuvat. Rasvan määrä ja osuus kehon massasta lisääntyy; rasvaa kertyy erityisesti keskivartaloon sisäelinten ympärille. Myös kehon rasvaton massa pienenee, kun lihasmassa vähenee. Lisäksi lihasvoima ja voimantuoton nopeus heikkenevät. Luuston massan pieneneminen kiihtyy naisilla vaihdevuosien aikana, mutta luumassa pienenee myös miehillä. Samanaikaisesti luun murtumalujuus heikkenee, ja luiden murtumisen riski lisääntyy. (1,2)

Kehon asennon ja tasapainon hallintaan vaikuttavat refleksien, lihas- ja aistitoimintojen sekä kosketus- ja asentotunnon muutokset. Asennonhallinnan ja tasapainon heikkeneminen lisää kaatumisriskiä. Myös keskushermoston kyky käsitellä kehosta ja ympäristöstä saatavaa informaatiota huononee. (1,2)

Hengitys- ja verenkiertoelimistön muutokset heikentävät aerobista tehoa (maksimaalista hapenottokykyä, VO2max), mikä voi vaikeuttaa selviytymistä päivittäisistä toimista. Ikääntyessä sydämen leposyke pysyy muuttumattomana, mutta maksimisyke ja sydämen iskutilavuus pienenevät. Sen seurauksena sydämen minuuttitilavuus laskee. Sydänlihassolujen määrä vähenee ja samalla sidekudoksen määrä lisääntyy, jolloin sydämen supistusvoima heikkenee. Verenpaine nousee levossa ja rasituksessa suurten valtimoiden jäykistymisen seurauksena. Alaraajalaskimoiden toiminnan heikentyessä sydämen täyttyminen saattaa pienentyä. Kudoksiin kertyy verta, jolloin verihyytymien riski kasvaa. (1,2)

Hengittämisen edellyttämä työ lisääntyy, kun rintaranka painuu kumaraan ja rintakehän joustavuus pienenee. Muiden lihasten tavoin myös hengityslihaksisto heikkenee. Lihakset väsyvät helpommin kovassa ponnistuksessa. Hengityksen aiheuttamaa työtä lisäävät ilmateiden aiheuttaman hengitysvastuksen kasvu ja vitaalikapasiteetin pieneneminen, kun värekarvojen toiminta heikkenee ja limarauhasten määrä kasvaa. Keuhkojen toimintakykyä heikentävät myös keuhkokudoksen jäykkyyden lisääntyminen, keuhkorakkuloiden määrän pieneneminen ja keuhkojen valtimoverenkierron väheneminen. (1,2)

Vanhenemismuutokset ovat normaaleja, mutta palautumattomia muutoksia, jotka
heikentävät soluhengitystä. Solujen normaalin toiminnan heikentyminen vaikuttaa elinten ja elinjärjestelmien toimintaan. Vanhenemismuutokset rajoittavat toimintakykyä ja vaikuttavat selviytymiseen päivittäisistä askareista. (2)

Biologisten vanhenemismuutosten yhteys terveyteen ja toimintakykyyn

Ihmisen aerobisen kunnon eli kestävyyskunnon heikentyminen on seurausta perusaineenvaihdunnan heikkenemisestä. Siihen vaikuttavat edellä mainitut biologiset ja fysiologiset muutokset hengitys- ja verenkiertoelimistössä. Kuntoon vaikuttaa myös ikäihmisen liikuntakäyttäytyminen.

Aerobisen kunnon heikentyminen vaikeuttaa suoriutumista päivittäisistä toiminnoista. Esimerkiksi portaiden nouseminen tai kaupassa käyminen voivat olla ylivoimaisia rasitteita. Myös sairauksien (sydän- ja verisuonisairaudet, metabolinen oireyhtymä, toimintakyvyn yleinen heikkeneminen, mielenterveysongelmat) riski lisääntyy, kun kestävyyskunto heikkenee. (3,4)

Tuki- ja liikuntaelimistön kunto huononee, kun lihasten nopeus-, maksimi- ja
kestävyysvoimaominaisuudet heikkenevät ja notkeus vähenee. Muutokset vaikuttavat alaraajojen ojennusvoimaan. Liikkumiskyvyn rajoittuminen lisää kaatumisen ja luunmurtumien riskiä. Olkanivelten liikerajoitukset vaikeuttavat esimerkiksi käsivarsien nostamista ylös tai viemistä selän taakse. Nilkkanivelten liikelaajuuksien pieneneminen ja selkärangan jäykkyys lyhentävät ja leventävät kävelyaskelta. Selviytyminen päivittäisistä arkiaskareista hankaloituu, ja tasapainon hallinnan vaikeutuminen lisää kaatumisriskiä. Elimistön biologiset ja fysiologiset muutokset yhdessä ikäihmisen liikkumattomuuden kanssa heikentävät liikkumisvarmuutta ja lisäävät kaatumisen riskiä. (5)

Tasapainonhallinnan ja kävelyvarmuuden heikkeneminen ovat tärkeimpiä
kaatumisvammojen riskitekijöitä. Alaraajojen lihasvoiman ja liikkuvuuden väheneminen, reaktioajan hidastuminen ja muutokset proprioseptiikassa huonontavat tasapaino- ja liikkumiskykyä. Puuttumalla ajoissa tasapaino- ja kävelyvaikeuksiin edistetään ikäihmisten liikkumis- ja toimintakykyä ja elämänlaatua. (4,5)


Lähteet

1. Exercise Presciption for Healthy Populations - Older Adults. 2014. Kirjassa ACSM´s Guidelines for Exercise Testing and Prescription. 9th edition. Lippincott Williams & Wilkins.

2. Vuori I. 2011. Ikääntyvät ja vanhukset. Kirjassa Fogelholm M., Vuori I., Vasankari T. (toim.) 2011. Terveysliikunta. 2. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim.

3. Liikunnan Käypä hoito -suositus. Saatavana www-muodossa (päivitetty 27.6.2012):
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50075

4. Start Active, Stay Active. 2011. A report on physical activity for health from the four home countries’ Chief Medical Officers. Department of Health, Physical Activity, Health Improvement and Protection.


5. Suni J., Husu P., Punakallio A. 2012. Toimintakyky ja terveysliikuntasuositukset. Kirjassa Suni J., Taulaniemi A. (toim.)2012. Terveyskunnon testaus – menetelmä terveysliikunnan edistämiseen. Sanoma Pro.