30.8.2013

Kokemusasiantuntija – kuka hän on?

Olen mielenkiinnolla ja ehkä hieman hämmentyneenäkin seurannut sosiaali- ja terveydenhuollossa noussutta ilmiötä: kokemusasiantuntijuus. Enää ei puhuta vertaistoiminnasta tai –ohjauksesta vaan haussa on selvästi aikaisempaa jäsentyneempi ja tunnustetumpi toimintamuoto. Eri yhteyksissä käsitteet kuitenkin rinnastetaan toisiinsa, eikä eroa toiminnan tasolla juurikaan voi todeta.

Aihe näyttäisi olevan ajankohtainen erityisesti päihde- ja mielenterveyssektorilla, johon liittyen on tehty ainakin yksi yliopistotasoinen opinnäytetyö: www.epshp.fi/files/5286/Pro_gradu_-tutkielma_kokemusasiantuntijuudesta.pdf.

Kokemusasiantuntijoiden toiminnan tavoitteena on parantaa ammattilaisten ja asiakkaiden välistä yhteistyötä. Asian edistämiseksi on kohta vuosi sitten perustettu oma yhdistys, Koulutetut Kokemusasiantuntijat ry, jonka toimintaan voi tutustua web-sivuilla osoitteessa www.kokemusasiantuntija.fi.

Yhdistykseen voi liittyä vain kokemusasiantuntijakoulutuksen suorittanut henkilö. Yhdistyksen hallitus määrittelee koulutuksen sisällön, mutta tietoja siitä ei internetistä ainakaan pikaetsinnän seurauksena juurikaan löydy. Ilmeisesti koulutuksen järjestäjiä ovat potilasjärjestöt, jotka ovat kukin oman alansa asiantuntijoita.

Mutta kuka on kokemusasiantuntija ja miten hän voi toimia?

Em. yhdistyksen sivuilta ilmenee, että hänellä on kokemuksia sairaudesta. Hän tietää, millaista on sairastua ja sairastaa. Hän tietää, millaista on olla hoidossa, kotiutua sairaalasta ja kuntoutua. Hän tietää, mikä paranemisessa ja toipumisessa on auttanut ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet kuntoutumiseen. Kokemusasiantuntija osaa kääntää omat kokemukset voimavaraksi ja auttaa muita saman kokeneita. Myös omainen tai läheinen voi olla kokemusasiantuntija. Vammaisista henkilöistä ei yhdistyksen sivuilla mainita mitään, toivottavasti kuitenkaan vammaisuutta ja sairautta ei suoraan rinnasteta toisiinsa.

Paljon kysymyksiä nousee mieleeni, kun sivuilla jatketaan, että kokemusasiantuntija voi osallistua palvelujen suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen. Hän voi toimia kokemuskouluttajana ja vertaisryhmien ohjaajana. Minkälaisesta koulutuksesta saa valmiudet näin vaativiin ja ammatillisiin tehtäviin, joihin jo muutenkin koulutetaan ammattilaisia valtakunnallisten opetussuunnitelmien ohjaamina?

Samanlaisia sairauskokemuksia läpikäyneet ihmiset ovat lähtökohdiltaan erilaisia. Jotkut haluavat kouluttautua kokemusasiantuntijoiksi, mutta suurin osa ei miellä itseään asiantuntijaksi vaan pikemminkin kohtalotoveriksi. Osalle toisten samaan tilanteeseen joutuneiden auttamisesta muodostuu elämäntehtävä. Virallisessa asemassa oleva asiantuntijatoiminta edellyttää jonkinlaista ohjausjärjestelmää kriteereineen. Onko riskinä, että siten vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta saadaan pilattua?

Suomalaisessa pitkälle viedyssä asiantuntija- ja ammattilaiskeskeisessä järjestelmässä jään sittenkin kaipaamaan ihan vaan ihmisiä, läheisiä, omaisia ja ystäviä, jotka antavat aikaansa ja tarjoavat apuaan arjen tavallisiin asioihin ja toimivat kodin ja viranomaisten välissä tulkkeina. Tarvitaanko siihen koulutusta tai virallisessa asemassa olevia toimijoita?