2.4.2013

Kuntouttavaa yhdessäoloa vanhusten ja vähän nuorempienkin kanssa


Aktiivinen arki ja arjessa toimiminen ovat kuntoutusta parhaimmillaan. Jokainen meistä tietää mitä pitäisi tehdä, jotta ylläpitäisimme toimintakykyämme. Tästä tiedosta huolimatta emme kuitenkaan tule niin tehneeksi. Arjen askareet ovat riittävää toimintaa vanhukselle, jotta hän pysyy toimintakykyisenä. Kun puhumme vanhuksesta, tarkoitamme tässä henkilöä, joka tarvitsee ajoittain toisen ihmisen apua suoriutuakseen päivittäisissä toimissa.

Yhdessä vanhuksen kanssa toimiessamme, saamme siitä paljon myös itsellemme. Yhdessäolo onkin monipuolista toimintaa. Siinä tulee huomioiduksi fyysisen toimintakyvyn ylläpito, kun aktivoidaan ja tarvittaessa avustetaan vanhusta liikkumaan niin sisällä kuin ulkonakin. Portaat eivät välttämättä ole este vaan ne toimivat myös harjoittelupaikkana.

Ihmisen on päästävä ulos raittiiseen ilmaan niin kesällä kuin talvellakin. Mikäli se ei kaikesta hyvästä tahdosta huolimatta onnistu, voidaan mennä vaikkapa parvekkeelle tai avata ikkunan ja nauttia kunkin vuodenajan tuoksusta. Liikuntaa on myös se, kun puuhailee arkisia askareita: kattaa pöytää, pesee astioita tai hoitaa kukkia. Myös pieni jumppatuokio silloin tällöin ei ole pahitteeksi. Pääasia on, että puuhataan jotain. Silloin, kun tämä ei yksin onnistu, tarvitaan ystävän, omaisen tai hoitajan apua.

Mutta ei elämä koostu vain fyysisestä hyvinvoinnista. Myös psyykkistä puolta on ruokittava. Tällä alueella taide ja sen toteuttaminen tulevat tärkeiksi. Jokainen laulaa äänellään ja tätä ilmaisua tulisi tukea. Vanhukset muistavat monia säkeistöjä erityisesti vanhoista koululauluista, maakuntalauluista, joululauluista ja virsistä, kun vain joku auttaa alkuun. Afaatikot saattavat jopa laulaa paremmin kuin puhua. Lisäksi kannattaa innostaa vanhusta puhumaan omalla tutulla murteellaan.

Muisteleminen on onneksi noussut arvoon arvaamattomaan. Se tuottaa paitsi iloa, aktivoi myös aivojen toimintaa. Vanhoilla ihmisillä on useasti omaistensa valokuvia esillä. Se on hyvä asia. Paitsi että ne tuottavat asianomaiselle iloisia muistoja mieleen, syntyy niistä myös keskustelua vierailijoiden kanssa. Tietystä henkilöstä muistuu mieleen monenlaisia asioita ja näin saadaan keskustelu helposti käyntiin. Myös erilaisia tuttuja esineitä olisi syytä pitää esillä, sillä nekin tuovat muistoja mieleen.

Mikäli vanhus näkee vielä lukea, on häntä syytä innostaa siihen tai lukea hänelle ääneen. Televisio ja radio ovat myös hyviä virikkeiden tuottajia, samoin erilaiset äänikirjat. Hoitokodeissa on valitettavasti vain aina sama radioasema päällä, joten kannattaa tiedustella vanhuksen omia kiinnostuksen kohteita. Moni seuraa mielellään uutisia ja tiettyjä tuttuja ohjelmia. Yhteislauluhetki tai yhteinen sanomalehden lukutuokio on toteuttamiskelpoinen idea, johon saadaan myös muita mukaan.

Lasten, lastenlasten ja ystävien syntymäpäivät ovat meille kaikille tärkeitä. Muistaa voi monella tavalla. Perinteisen postikortin lähettäminen on monipuolinen tapahtuma. Ensinnäkin kortin valintaan kuluu oma aikansa. Henkilön, jolle se lähetetään muisteleminen vie aikansa ja se, mitä siihen kirjoitetaan, vaatii myös pohtimista.

Näiden kaikkien ja monien muiden arjen pienten toimien ansiosta voimme auttamaan vanhusta pysymään pirteänä ja tässä hetkessä aktiivisesti mukana olevana. Lisäksi se tuottaa iloa myös meille, kun saamme osallistua hänen muistoihinsa.